Järvenkylässä kaivettiin esiin kivikautista historiaa

28.07.2010 Elina Heimala

Paksu verho alkaa vähitellen väistyä Virolahden esihistorian edestä, kun rannikkokunnastamme löytyy yksi toisensa jälkeen kiinnostavampia kivikautisia asuinalueita. Tällä kertaa tutkimusvuorossa olivat kivikautiset asuinpainanteet Järvenkylän Meskäärtyssä, joka sijaitsee Veteläsuontien varrella.
- Yleensä sanotaan, että kalliomaalausten löytäminen on hienointa, mitä arkeologin uralle voi osua, mutta minä väitän, että tämä on vielä hienompaa ja että tällaisen kivikautisen asuinalueen voi löytää vain kerran elämässä, sanoo toissa viikolla Järvenkylässä järjestettyjen kaivausten johtajana toiminut Teemu Mökkönen.
Järvenkylän Meskäärtyn kivikautinen asuinalue löydettiin kolme vuotta sitten, kun Mökkönen oli opiskelijaryhmän kanssa tutkimassa keskiaikaista historiaa Ylä-Pihlajassa. Kun sääolot estivät tutkijoita pääsemästä alun perin suunnitelluille paikoille, ryhmä päätti vaihtaa aikakautta ja paikkaa, ja tuolloin löytyi sattumalta kivikautinen asuinalue Järvenkylästä.
- Heti löydön jälkeen tehtiin pienimuotoista kartoitusta alueesta ja radiohiiliajoituksen avulla asuinalue on ajoitettu noin 3300-2100 ennen ajanlaskun alkua eli vanhimman asutuksen arvioidaan olevan yli 5300 vuotta vanhaa, Mökkönen täsmentää.

Meskäärtyn asuinalueella on kolme keskimääräistä isompaa asuinpainannetta, joista tiedetään vielä melko vähän. Kahden viikon aikana opiskelijat ehtivät tutkia vain yhtä kivikautista asuinpainannetta, joka sekin on melkein kokonaan tuhoutunut sorakuopan takia.
- Olemme vasta raaputtaneet pintaa emmekä osaa sanoa taloista oikein mitään. Niissä on saatettu asua yhtä aikaa tai eri aikoina tai sitten joku rakennuksista on toiminut varastorakennuksena. Joka tapauksessa ne ovat huomattavasti isompia kuin useimmat tähän asti löydetyt asuinpainanteet, Mökkönen selvittää.
Mökkösen mukaan asuinalue on sijainnut ensin meren rannalla, mutta maankohoamisen vuoksi merenlahti on kuroutunut järveksi ja hävinnyt sittemmin kokonaan.
- Koska täällä maankohoaminen on hitaampaa kuin muualla Suomessa, asuinpaikat ovat pysyneet pitkiä aikoja samoilla kohdilla. Jos olisimme esimerkiksi Pohjanmaalla, jossa maankohoamisen nopeus on aivan toista luokkaa, saattaisi samassa keskittymässä olla 30 asuinpainannetta, Mökkönen sanoo.
Keramiikkalöytöjen perusteella voidaan päätellä, että asumukset ovat olleet käytössä ainakin myöhäisen kampakeramiikan ja vasarakirveskulttuurin aikoina. Esineistö kertoo myös, että Järvenkylän kivikautisilla asukkailla on ollut kontakteja muidenkin kuin paikallisten kanssa, sillä osassa keramiikasta on havaittu olevan Pohjois-Viron kampakeraamiseen traditioon yhdistettäviä piirteitä.

Kaivauksiin osallistui vajaa kaksikymmentä Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijaa ja yksi heistä on kotoisin muutaman kivenheiton päässä kaivausten sijaintipaikasta.
- Onhan tämä vähän hassua, kun odotin pääseväni johonkin jännään paikkaan, ja kaikista Suomen paikoista tänä vuonna opetuskaivaukset järjestettiinkin Virolahdella, sanoo Sydänkylästä kotoisin oleva Enni Lappela.
Toisaalta Lappela on tyytyväinen siihen, että näin kävi, sillä arkeologin kenttätyön lisäksi hän on oppinut paljon uutta omasta kotiseudustaan.
- Vaikka olen joskus käynyt Klamilan pronssikautisilla haudoilla, en ole osannut kuvitella, että Virolahti on kulttuurihistoriallisesti näin rikas paikka. Tämän jälkeen minulla on aivan uusi kuva Virolahdesta, Lappela pohtii.
Järvenkylän kaivaukset ovat näyttäneet Lappelalle sen, että viime keväänä tehty opiskelupaikan valinta osui oikeaan.
- Ala on mielenkiintoinen, mutta tulevaisuudessa minua kiinnostaisi tutkia vähän tuoreempaa historiaa ja kenties Latinalaisen Amerikan alueella, syksyllä toisen vuoden opinnot aloittava Lappela visioi.

Takaisin