Rahaa olisi tarjolla vapaaehtoiseen metsien suojeluun

METSÄNOMISTAJAT ja Metsäkeskuksen kaakkoinen palvelualue ovat tänä vuonna sopineet Miehikkälässä viiden ja Virolahdella kolmen hehtaarin alalla metsien monimuotoisuuden turvaamisesta. Lisäksi niin sanotusti työn alla on 12 hehtaaria metsäkohteita.
Näissä tapauksissa metsänomistajat saavat metsäkeskuksen kautta rahoitettavaa ympäristötukea korvauksena omistamiensa alueiden säilyttämisestä.
– Tällä hetkellä voimassa olevia kymmenen vuoden sopimuksia, jotka on tehty eri vuosina, on Miehikkälässä 36, Virolahdella 15 ja Ylämaalla noin kymmenen, luettelee metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Virpi Pietikäinen metsäkeskuksen Virolahden toimistolta.
Työn alla koko Kymenlaakson alueella on 63 hehtaarin verran kohteita ympäristötuella suojeltaviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluvan vuoden tavoitteet alkavat hiljalleen täyttyä.
Metsäkeskuksen kaakkoisen alueen metsäkohteiden suojeluun on kuluvalle vuodelle varattu rahaa kaikkiaan 500 000 euroa. Sillä on tarkoitus suojella luonnon monimuotoisia kohteita Kymenlaaksossa 55, Etelä-Karjalassa 65 ja Etelä-Savossa 120 hehtaaria.

Kemera-varoista maksettava ja Metso-ohjelmaan kuuluva ympäristötuki on keskimäärin ollut noin 2 000 euroa hehtaarilta riippuen kohteen puumäärästä. Keskimääräiset sopimuskohteet ovat olleet noin hehtaarin kokoisia.
Metsäkeskusten kautta suojelusopimuksia tehdään alle viiden hehtaarin kokoisille aloille.
– Meidän kauttamme sovitaan pienistä kohteista, jotka perustuvat metsälakiin. Suuremmat kohteet menevät taas ely-keskusten kautta ja ne suojellaan luonnonsuojelulailla, Virpi Pietikäinen huomauttaa.
Samalla hän muistuttaa, että ely-keskusten kautta tehtävät sopimukset ovat pääsääntöisesti pysyviä, kun taas pienemmistä Metso-ohjelmaan kuuluvista kohteista sovitaan kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.
– Sen jälkeen metsänomistaja voi halutessaan jatkaa sopimusta tai tehdä omistamallaan alueella jotakin muuta, mikä metsälain puitteissa on mahdollista Pietikäinen selvittää.

Tavallisesti yksityismetsistä suojelukohteiksi valikoituu pieniä alueita, joissa luonnon monimuotoisuus on selvästi näkyvillä. Sellaisia voivat olla hakkaamattomat puronvarret, kalliojyrkänteet, lehtolaikut tai korpiläntit. Myös hakkuilta säästyneet pienialaiset, vanhat ja lahopuuta sisältävät metsiköt ovat sopivia kohteita.
– Luonnontilaisia korpialueita meillä täällä Kaakonkulmalla ei oikein ole, Virpi Pietikäinen tietää.
Joka tapauksessa tavoitteena on suojella metsien monimuotoisuutta jättämällä kohteet sellaisenaan koskematta.
Metsänomistajien suhtautuminen suojeluun on Pietikäisen mukaan muuttunut.
– Nykyisin se on hyvinkin tasaista. Silloin kun Metso-ohjelma tuli voimaan 1970-luvun lopulla, kannanotot saattoivat olla kovinkin kärjekkäitä. Nykyään metsänomistajat haluavat usein itse suojella omistamiaan kohteita ja kysyvät siihen neuvoja. Monet eivät halua rahaakaan siitä korvaukseksi.
Jos metsänomistajalla on mielessään kohde, jonka haluaisi ympäristötuen piiriin, hän voi ottaa yhteyttä metsäkeskuksen asiakasneuvojiin maastotarkistusta ja hakemuksen tekoa varten. Palvelu on maanomistajalle ilmaista.

JUKKA KINNUNEN

Viikon kysymys

Jätetäänkö kesäaika vai talviaika?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä