Pala palalta hyvään lopputulokseen

Kaakkois-Suomen pienten jokien tärkeys sukupuuton partaalla olevien Suomenlahden vaelluskalojen elämänkierrossa on tunnustettu jo aikoja sitten. Kalojen nousuesteinä olevien patojen poisto tai niiden kiertäminen kalaväyliä rakentamalla on kuitenkin edennyt tuskastuttavan hitaasti.
Tällä vuosikymmenellä kunnostusvauhti on kuitenkin nopeutunut. Osaltaan tämän selittää se, että valtio rahoittaa vaelluskalajokien kunnostuksia, mutta ansionsa on myös kansalaisten asenteiden muutoksilla. Vaelluskalat halutaan takaisin jokiin.
Kaakonkulman vaelluskalajokien eli Urpalanjoen, Vaalimaanjoen ja Virojoen palauttaminen vapaiksi vaelluskalavesistöiksi on edennyt pala kerrallaan. On kunnostettu talkoilla yksi kutupaikka siellä ja toinen täällä. On poistettu yksi nousueste sieltä ja toinen täältä.
Vieläkin on edessä vuosikausia tai pahimmillaan kenties vuosikymmeniä kestävä urakka ennen kuin vaelluskalojen nousu yläjuoksujen kutupaikoille onnistuu jokaisessa joessa.
Kaikki tähtää kuitenkin pala palalta siihen lopputulokseen, että vaelluskalat – kuten taimenet, lohet ja vaellussiiat – lisääntyvät luontaisesti hienoissa vesistöissämme.
Vaalimaanjoen kunnostus on nyt edennyt Kaakonkulmalla pisimmälle. Ely-keskuksen vesitalousasiantuntija Markus Tapaninen arvelee, että joki on vapaa muutaman vuoden kuluttua, kun Vaalimaalla sijaitseva Myllykosken pato purettu.
Vaelluskalakantojen elvyttäminen Vaalimaanjoen vesistössä vaatii silti vielä vuosikausien työn. Sitä ei kannata pilata lyhytnäköisesti pyydystämällä jokeen harvakseltaan nousevia emokaloja.

Viikon kysymys

Jätetäänkö kesäaika vai talviaika?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä