Kun koulua käytiin myös lauantaina…

120-VUOTIAASSA Suur-Miehikkälän koulussa oli vilskettä viime keskiviikkona, kun koulu ja vanhempaintoimikunta olivat kutsuneet kaikki entiset koululaiset muistelemaan menneitä kakkukahvien äärelle.
Nykyisille koululaisille 120-vuotias opinahjo tarjosi erilaisen koulupäivän, jonka ajaksi tietokoneet, tabletit ja muut nykyajan vempaimet pistettiin visusti piiloon.
Päivän ohjelmaan kuului muun muassa muistelutuokioita eri vuosikymmeniltä. Vanhimpia muistoja kertoili Nuutti Kiviharju, joka aloitti koulunkäynnin Suur-Miehikkälän kansakoulussa vuonna 1947.
Kouluvuosi alkoi tuohon aikaan vasta syyskuun alussa ja joululomakin oli huomattavasti pidempi kuin nykyään.
– Mutta kouluviikko oli kuusipäiväinen, myös lauantaina käytiin koulua, Kiviharju muistutti.

Kouluruokaa oli tarjottu vuodesta 1946 asti, joten Kiviharju kuului ensimmäisiin ikäluokkiin, jotka pääsivät nauttimaan siitä ylellisyydestä.
– Ruokana oli usein makaroni- tai mannaryynivelliä, joten pohjaan palamisen vaara oli suuri sen ajan kattiloissa. Kerran viikossa oli makkarasoppaa, ja se oli kaikkien herkkua. Leipää ei ollut koulun puolesta, vaan jokainen toi omat leipäpalat kotoa.
Kouluaineista Kiviharju listasi tärkeimmiksi laskennon, äidinkielen ja kaunokirjoituksen. Vieraita kieliä ei siihen aikaan opetettu. Maantietoa, historiaa ja yhteiskuntaoppia opiskeltiin kolmannesta luokasta lähtien.
– Piirustus, kaunokirjoitus ja käsityöt olivat minulle kauhun paikka, kun en ollut yhtään kätevä käsistäni. Todistukseen sain seiskan, mutta siinä oli kyllä yksi tai jopa kaksi numeroa liikaa. Opettaja taisi armahtaa, kun pärjäsin sentään suhteellisen hyvin muissa aineissa, Kiviharju arveli.

Opettajat pitivät kovaa kuria, ja opettajat olivat aina oikeassa.
– Jälki-istunnossa eli rästissä, kuten silloin sanottiin, oltiin usein. Syynä oli läksyjen osaamattomuus tai kurittomuus. Minäkin olin sen verran suuriääninen ja kuriton, että rästissä piti olla silloin tällöin.
Koululaiset olivat Kiviharjun mielestä sotien jälkeen tasa-arvoisempia kuin nykyään.
– Nykyään perheiden taloudellinen haitari on leveä, toiset lapset saavat kaikkea, toiset eivät mitään. Me kuljimme kaikki samanlaisissa paikatuissa housuissa. Tavaran puute oli sotien jälkeen kaikille sama, siinä ei raha auttanut.

Kiviharjun muistoja kahvipöydän ääressä kuunnellut Kyllikki Lappalainen, o.s. Metsälä, tähdensi, että puutteesta huolimatta kaikki olivat tyytyväisiä siihen vähään mitä silloin oli.
Kotkassa nykyisin asuva Lappalainen aloitti koulunkäynnin Suur-Miehikkälässä syksyllä 1945, paria vuotta aikaisemmin kuin Nuutti Kiviharju. Muistot omista kouluajoista olivat samanlaisia kuin Kiviharjullakin. Samoja muistoja oli myös Lahdessa asuvalla Jaakko Muurosella, jonka koulutaival alkoi syksyllä 1948.
Kolmikko totesikin, että kouluajoista on jäänyt mieleen lähinnä vain hyviä muistoja. Kiusaamistakaan ei esiintynyt, vaikka välitunnilla toki saatettiin nahistella.
– Kyllähän pojat tappelivat ja saattoivat vetää toista köniin, mutta seuraavana päivänä oltiin taas hyviä kavereita. Mitään pitkäaikaista, johonkin tiettyyn oppilaaseen kohdistunutta kiusaamista ei ollut.

Entä mikä tämän päivän koululaisten mielestä oli parasta Nuutti Kiviharjun muistelmissa?
– Se kun Nuutti paljasti, että sillä oli koulussa ihastuksia. Se nauratti meitä, ja kuuntelemassa olleet vanhat miehetkin naureskeli, kertoivat Unto Harju, Essi Peltola, Veera Räsänen ja Ronja Mutku välipalapöydän ääressä.
Nuutti Kiviharjun muistojen lisäksi juhlapäivän aikana kuultiin Veli-Pekka Liikkasen kertomuksia 1980-luvun koulusta ja Leila Tyllin muistoja 1960-luvun koulusta. Suur-Miehikkälän koulunjohtaja Suvi Pyhälahti-Koskela muisteli 1970-luvun koulua naapurikylässä Pitkäkoskella.
Oman opettajan 1970-luvun koulumuistoista eka- ja tokaluokkalaisille jäivät mieleen hiihtokilpailut.
– Suvi oli voittanut kaikki kisat. Ja sen sukset oli puusta ja paikattu pellillä.
Opettaja itse toppuutteli, ettei hän sentään kaikkia kisoja voittanut.
– Olin kyllä kova hiihtämään, ja voitin jopa ikäiseni pojat.
Siinä eka- ja tokaluokkalaiset olivat oikeassa, että opettajan sukset oli paikattu pellillä.
– Välineet eivät siihen aikaan olleet niin tärkeitä. Minulla oli kotona myös uudet sukset, mutten uskaltanut lähteä niillä kilpailuun, kun ne olivat erilaiset kuin vanhat, Pyhälahti-Koskela selvitti.
Koulumuistojen lisäksi nykykoululaiset pääsivät päivän aikana tutustumaan entisaikojen kouluvälineisiin ja -tehtäviin erilaisilla tehtäväpysäkeillä. Pysäkeillä tutkittiin muun muassa kasvitauluja, harjoiteltiin kaunokirjoitusta, etsittiin virsiä virsikirjasta, harjoiteltiin matematiikkaa ja äidinkieltä 1970-luvulla suosittujen Luko-pelien avulla ja perehdyttiin moniin muihin asioihin, joita ei tämän päivän koulussa ole.

Marju Perilä

Viikon kysymys

Pääsikö ehdokkaasi eduskuntaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä