0

Lukijat kirjoittavat: Takaisin Hauhian Sihvolaan

Miehikkälän Hauhialta, Sihvolan talosta kotoisin olevan Eeva Tanski, o.s. Harju, on kertonut ystävälleen ja sukulaiselleen Maija Jansénille kahdesta matkasta, joissa eläimet osoittivat taitonsa suunnistaa kotiin. Jansén kirjasi muistot talteen.
Näin Eeva kertoi:

Lehmät evakosta
Minulle evakkomatkan päässä osoitettu perhe oli Turun lähellä, Liedossa. Työskentelin sijoitusperheessä, jonka huoltaja ja perheen isä työskenteli Valtion rautateillä. Olin reipas tyttönen. Minusta siellä Liedon perheessä pidettiin kovasti.
Vihdoin tuli päivä, jolloin sota loppui ja niille, jotka pääsivät palaamaan entisiin koteihinsa, tuli kiire. Ilman lehmiä en kuitenkaan voinut lähteä. Ongelmana oli ainainen karjavaunujen puute, mutta isäntäväkeni sai järjestettyä minulle ja lehmilleni vaunun.
Useampi karja koottiin yhteen, ja me piikatytöt Miehikkälän tiloilta lähdimme kotimatkalle. Määränpäämme oli Taavetti. Siellä saimme lehmät pois junan kyydistä, ja yli 30 kilometrin mittainen vaellus kotiin Miehikkälään alkoi.
Päästyämme pois Taavetin asemanseudulta lehmät karkasivat meiltä ja ryntäsivät hännät ojossa metsään. Hermostuimme, kauhistuimme ja lopuksi huolestuimme eläinten kohtalosta. Taisimme vähän itkuakin vääntää.
Vaikka pääsimme jonkun matkaa kuorma-auton kyydissä, emme silti lehmiä tavoittaneet. Ne olivat meitä nopeampia. Kun vihdoin kävelimme kotiin, huomasimme yllätykseksemme, että Sihvolan lehmät seisoskelivatkin jo pihalla läävän luona ja odottivat pääsyä sisälle.

Heinäkuorma Tammioon
Isäni Rudolf Harju oli lupautunut viemään heinäkuorman kälylleen Aili Harjulle Tammion saareen. Hänen miehensä Emil oli kuollut ja hän tarvitsi lehmilleen heinää.
Oli kylmä talvinen päivä, kun isä lähti Sihvolasta mukanaan Kirkkopellon Ville toisella parireellä. Isäni kyydissä oli joku nuoremmista veljistäni, ehkäpä se oli Tuomo.
Pelokkaana pari vuotta vanhemman sisareni Tertun kanssa pohdimme, miten he oikein selviävät matkasta.
Usean kymmenen ajokilometrin jälkeen he vihdoin saapuivat jäälle, jossa kylmä tuulenviima puri heitä ikävästi. Rudolf neuvoi ’Tommia’ kaivautumaan heinäkuorman sisään, jossa olisi lämpimämpää. – Itseään hän lämmitti korkkia silloin tällöin avaamalla.
Perillä Tammiossa heinäkuorma purettiin ja kotimatka saattoi alkaa. Rudolf oli ’vahvistettu’, eikä Tommiakaan kaiketi enää palellut. Saattoivat kyytiläiset vähän nukahtaakin kotimatkan aikana.
Hevonen kuitenkin veti kuormansa perille Sihvolaan. Matkaa oli ainakin 50 kilometriä tai enemmänkin. Hevonen oli osannut ja muistanut tiensä, vaikka vanhat jäljetkin viiman vuoksi olivat jo peittyneet.
– Opittu tie, eläimeen voi luottaa!

Maija Jansén
Kaarina

Viikon kysymys

Tarkistatko säännöllisesti palovaroittimen kunnon?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä