0

Väitös: Salpalinjan rakentajien elämää linnoitustyömailla kontrolloitiin monin tavoin

Salpalinjaa rakennettiin Suomen itärajan turvaksi talvisodan ja jatkosodan välisinä rauhan kuukausina. Salpalinjan rakentaminen oli ja on edelleen Suomen suurin rakennustyömaa. Linnoittaminen työllisti eri lähteiden mukaan noin 30 000 – 35 000 miestä ja pari tuhatta lottaa. Miehet palkattiin vapailta markkinoilta, ja betonirakennuskohteita annettiin urakoitsijoille, jotka toivat mukanaan tarvittavat koneet ja laitteet sekä miehet.
Filosofian lisensiaatti Virpi Launosen väitöstutkimus osoittaa, että linnoittajien elämää työmailla kontrolloitiin eri tavoin. Lieveilmiöitä – kuten juopottelua ja uhkapelejä – pyrittiin suitsimaan järjestämällä erilaisia harrastusmahdollisuuksia kaukana kotoaan eläville miehille. Harrastusten lisäksi työmaiden huoltotoimenpiteitä voidaan tulkita kontrollin näkökulmasta.
Yhtenä kontrollin osana tutkimuksessa tarkastellaan linnoitustyömaihin liittyvää rikollisuutta ja sen ehkäisyä.

Tutkimuksessa pohditaan sitä, miksi linnoitustyömaiden huolto- ja harrastustoimintaan käytettiin paljon voimavaroja tilanteessa, jossa maa yritti ponnistaa jaloilleen talvisodan päättymisen jälkeen. Tulkinnan näkökulmina ovat kontrolli ja sen taustalla olevat ideologiset vaikuttimet.
Väitöstutkimuksen aineisto koostuu useiden eri arkistonmuodostajien arkistoista. Arkistomateriaalien ohella on käytetty eri hankkeissa koottuja linnoittajien ja linnoitusalueella asuneiden haastatteluja sekä muistelmia.
Erityisesti huollon järjestämisellä linnoitustyömaille oli hyvin käytännöllinen funktio: työmaat sijaitsivat monin paikoin kaukana asutuksesta, jolloin majoituksen ja muonituksen järjestelyt oli pakko hoitaa keskitetysti. Huoltotoimien laatuun kiinnitettiin huomiota paristakin syystä.
Ensinnäkin ne olivat keino pitää miehet tyytyväisenä. Toisaalta niillä luotiin elämisen, puhtauden ja ravitsemuksen standardia, johon miesten toivottiin pyrkivän myös yksityiselämässään.

Linnoitustyömailla työnantajan puolelta järjestettyjen vapaa-ajanaktiviteettien ideologinen pohja on yhtenäiskulttuurirepertuaarissa, jossa lähtökohtana on se, että valtion kulttuurinen ja henkinen taso lähtevät yksilöstä. Yksilöitä on tästä syystä kasvatettava eettisiin ja esteettisiin arvoihin.
Vapaa- ajanvieton oli oltava sivistävää tai ainakin huonoista tavoista poisohjaavaa. Niin liikunta, radio, elokuvat, kirjastot sekä hengelliset ja huvitilaisuudet olivat osa samaa kasvatuksellista projektia, jolle ominaista oli kansallistunteen korostaminen. Työmaiden liikuntaharrastuksilla pyrittiin miehistä kehittämään fyysisesti kovakuntoisia sotilaita ja muilla harrastuksilla haluttiin kehittää miesten henkisiä ominaisuuksia sekä ruokkia halukkuutta oppia uusia asioita.
Harrastustarjonnassa pyrittiin välittämään moraalisia esikuvia ja vahvistamaan kansallista identiteettiä ja yhteishenkeä. Halutun kansallisen identiteetin arvopohjana olivat ahkeruus, isänmaallisuus ja uhrautuvuus sekä raittius.
Launosen väitöskirja tarjoaa uutta tietoa siitä, millaista jokapäiväinen elämä Salpalinjan työmailla oli. Siinä kuvataan niin ongelmia ja lieveilmiöitä kuin kontrollikeinoja, joita työmaiden arjessa tavattiin.
Salpalinjaa on aikaisemmin käsitelty lähinnä teknisistä ja taktisista näkökulmista.

Virpi Launosen Suomen historian alaan kuuluva väitöskirja ”Koskee: …sisäistä lujittamista ja oikean työhengen vaalimista”. Linnoittajien huolto ja vapaa-ajan järjestelyt kontrollina Salpalinjan linnoitustyömailla III ja IV armeijakuntien alueella vuosina 1940–1941 tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 22. helmikuuta.
Vastaväittäjänä toimii sotilasprofessori, everstiluutnantti Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta ja kustoksena dosentti, yliopistonlehtori Pasi Tuunainen Itä-Suomen yliopistosta.

Viikon kysymys

Joko uskot Huuhkajien EM-kisapaikkaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä