0

Mielipide: Miten meille kävisi jos nyt olisi 1940-luku

Tärkein kysymys mikä meidän jokaisen tulee esittää itsellemme on: näenkö, että me kaikki suomalaiset olemme suomalaisia riippumatta olemmeko itsekeskeisiä kokkareita, maalaisjärkensä hukanneita kepulaisia, rasistisia persuja, vihreitä kukkahattutätejä, pesunkestäviä kommareita, jeesustelevia kd:laisia, väärää äidinkieltä puhuvia RKP:laisia, suuntansa hukanneita sinisiä, ei poliittinen puolue nyttilaisia ja mitä nyt näitä muita puolueaatteita onkaan.
Herätys!
Aikaa meillä suomalaisilla rakentavan yhteistyön löytymiseksi ei ole hukattavaksi. Me kaikki olemme sisukkaita suomalaisia.
Kuulumme pieneen viisimiljoonaiseen peräpohjolan kansaan, joka on suota tallannut jo satoja vuosia.

Minulla on onnekseni ystävinä kaikkien puolueiden kannattajia. Rikkaita ja köyhiä. Terveitä ja sairaita. Kantasuomalaisia ja maahanmuuttajia. Tummaihoisia ja vaaleaihoisia. Viisaita ja vähemmän viisaita. Kauniita ja komeita sekä vähemmän kauniita ja komeita. Siistejä ja vähemmän siistejä.
Menestyneitä urallaan ja syrjäytyneitä sivuraiteille tippuneita. Vahvoja ja heikkoja.
Luetteloidessani ystävieni ulkoisia olemuksia ja muistaessani heidät, en voi muuta kuin tuntea iloa teistä jokaisesta.
Elämäni on värikästä ja rikasta.
Olen myös saanut hoitaa työssäni näitä kaikkia luettelemiani ihmisryhmiä ja oppinut ainakin yhden asian.
Riippumatta siitä keitä olemme ja mihin yhteiskuntaluokkaan kuulumme, meistä jokainen on elämän edessä yhtä voimaton silloin, kun siihen astuu sattuma sairaudesta tai avuntarpeesta mukaan. Olemme silloin jokainen heikkoja ja tarvitsemme toista ihmistä sekä yhteiskunnan hyvinvointipalveluja.

En vastusta nykyistä sote-mallia periaatteen vuoksi enkä itsepäisyyttäni. Vaan olen äärimmäisen huolissani kansani jakautumisesta kahtia ja eriarvoistumisen lisääntymisestä.
En usko, että yksikään rikas, menestynyt ja terve ystäväni haluaisi sellaista kehitystä Suomeen, jossa esimerkiksi poikani ei saisi parasta mahdollista apua tai naapurin pappa eläisi vanhuutensa vuodet turvattomuudessa. Vaikka sotasankarin kunniamitalit löytyvät kaapista.
Haluammeko säilyttää Suomen hyvinvointivaltiona ja haluammeko kunnioittaa jokaisen suomalaisen perustuslaillisia oikeuksia.

Kuuluuko Suomi kaikille?
Lopetetaan riitely, joka muistuttaa jo sisällissotaa ja saa minut pelkäämään, kuinka meidän käy.
Nyt tarvitaan suurta johtajuutta ja viisautta.
Voisimmeko kutsua neuvottelupöytään viisaat presidenttimme: Tarja Halosen, Martti Ahtisaaren, Sauli Niinistön ja toivoa, että Mauno Koiviston ja Urho Kekkosen henget olisivat myös mukana.
Toivottavasti. Sillä muuten olen kohta itseni kanssa identiteettikriisissä.
Pohtiessani mitä on suomalaisuus.

Mia Patanen
Eduskuntavaaliehdokas (vas)
Kaakkois-Suomi

Kommentteja aiheesta “Mielipide: Miten meille kävisi jos nyt olisi 1940-luku

  • 8.3.2019 at 13:52
    Permalink

    Demokratia on Suomessa kuollut hallituksettoman tilan vuoksi.Eikä Suomi mikään tasa-arvoinen maa ole alkuperäisheimoja kohtaan.Uusin esimerkki on saamelaisten kalastuskiista,joka päättyi lopulta heidän voitoksi.Ruotsinkielisiä palveluja vähennetään koko ajan.Yhtenä esimerkkinä STT:n uutisia ei tule ruotsiksi(FNB).
    Suomeen tarvitaan Unkarin tyyppinen autoritärinen järjestelmä,joka huolehtii omista originaalikansalaisista etusijalla,joilla tarkoitan suomen-,ruotsin-ja venäjänkielisiä.Näitä on puhuttu vuosisatoja maassamme.
    Muunkielisten on syytä opetella joku näistä kielistä,jotta kelpaavat aiemmin mainittuun joukkoon.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Tulivatko kesäkelit liian aikaisin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä