0

Paras yo-essee: Naurattaako? Hyvä!

Virolahden lukion parhaan yo-esseen kirjoitti Henna Rajajärvi, jonka esseen aiheena oli ”Mihin hauskuutta tarvitaan?”

Millainen maailma olisi ilman naurua? Entä jos nauraminen ei olisi sallittua? Ensimmäistä tapausta on vaikea kuvitella, sillä nauraminen on iso ja välillä jopa huomaamaton osa meidän elämää.
Naurun pidättelemistä on jokainen joutunut harjoittelemaan, mutta onneksi enemmistössä on tilanteet, jossa nauraminen on hyväksyttävää.
Moni toteaa, että hauskaa voi olla ilman nauruakin, mutta uskoisin että kaikki ihmiset ovat nauraneet jossain vaiheessa elämää. Aloitamme jokeltelevana pikkulapsena ja hohottelemme elämän loppuun asti.
Onko nauramisesta mitään hyötyä vai onko se pelkkää ajanhukkaa? Ennen kuin voimme pohdiskella näitä kysymyksiä tarkemmin, tulee pohtia, mitä nauru itseasiassa on.

Kirsi Heikkisen Tiede -lehdessä 2/2000 julkaistussa artikkelissa ”Nauru on sosiaalista liimaa”, kerrotaan naurun mahdollisista evolutiivisista taustoista.
On arveltu, että naurun avulla kyettiin purkamaan vaarallisten tilanteiden aiheuttamaa jännitystä. Naurua on käytetty siis mielenterveyden suojaamiseen ja kehon rauhoittamiseen.
Ihmiset eivät ole ainoita kikattelijoita, sillä artikkelin mukaan naurun kaltaisia kommunikointiääniä on myös muilla nisäkkäillä. Eläimet käyttävät äännähtelyä leikin ilmaisemiseen. Ääntely on lähes elintärkeää, ettei toinen osapuoli ala tapella tosissaan.
Nauraminen ei siis liity vain hauskanpitoon, vaan se on osa tunteiden käsittelyä ja hallintaa, sekä samalla osa ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Ne jotka toteavat hauskanpidon olevan mahdollista ilman naurua, ovat myös oikeassa. Nauramisen voi yleistetysti ja karkeasti sijoittaa virallisemman kommunikoinnin ja hauskanpidon väliin.

Heikkinen toteaa monien tutkijoiden arvelevan, että naurun tarkoitus on yhdistää ihmisiä ja ”vahvistaa sosiaalisia siteitä”.
Korrekin Lasolia mainostavassa videossa ”Lasol-pissapoika Naruskassa haastaa Brysselin veljensä”, haetaan tilannetta, jossa mainoksen katsoja pystyisi yhtymään mainoksessa esiintyvien ihmisten nauruun.
Tässä mainoksessa käytetään hyväksi ilmiötä, jota kutsutaan naurun tarttumiseksi. Tiede -lehden artikkelin mukaan naurun leviäminen johtuu ulkopuoliseksi jäämisen pelosta.
Artikkelissa esiintyvän kulttuuriantropologi Mahadev Apten mukaan yhdessä nauramisen on todettu lisäävän yhteenkuuluvuuden tunnetta, joten henkilö joka ei naura muiden mukana koetaan herkästi erilaiseksi ja hän ajautuu helposti ryhmän ulkopuolelle.
Mainos pyrkii jäämään mieleen katsojille juuri tämän ilmiön avulla.

Voidaan todeta, että ilman naurua kommunikaatio olisi paljon köyhempää. Ryhmäytyminen olisi hitaampaa ja ryhmää yhteen sitovia tekijöitä olisi haastavampi löytää.
Naurun avulla ihmiset voivat varovasti tunnustella vastapuolen tarkoitusperiä ja ajatuksia sekä edistää näin rauhanomaista vuorovaikutusta. Ilman tällaista keinoa olisi vaikeampi aloittaa keskustelua vieraan ihmisen kanssa ja voisi tapahtua enemmän väärinymmärryksiä.
Naurun puuttuminen maailmasta, tekisi tunnelman keventämisestä vaikeampaa tai lähes mahdotonta. Itse turvaudun usein huumoriin kommunikoinnin välineenä ja siksi virallisemmat vuorovaikutustilanteet ovat minulle haastavampia.

Olisiko naurun puuttumisesta vain harmia? Lasolin mainos ei olisi toimiva ilman sen aiheuttamaa huvittuneisuutta ja naurua.
Kirsi Heikkisen artikkelissa naurulle on etsitty vain positiivisia syitä ja seurauksia. Ainoa negatiivinen kommentti liittyen nauruun on nauramisen vähentyminen iän myötä, ja siinäkin nauru nähdään ainoastaan myönteisenä asiana.
Äkkiseltään naurulla näyttäisi olevan vain positiivisia vaikutuksia, mutta syvällisemmän pohdiskelun jälkeen myös negatiivisia puolia löytyy. Tiede -lehden tekstissä tuodaan esille evoluutiobiologian professorin Richard Alexanderin heittämä lähes mahdoton haaste oppilailleen. Opiskelijoiden tulisi esittää vitsi, ”jossa ei pantaisi jotakuta matalaksi”. Aina joku tai jokin jää vitseissä alakynteen.
Nauramisella on myös varjopuolensa ja naurun avulla voidaan pilkata ja kiusata muita.

Nauraminen on kommunikoinnin väline, mutta samalla merkittävä osa ihmisen identiteettiä. Heikkisen artikkelissa todetaan ihmisten naurun olevan yhtä yksilöllinen kuin heidän sormenjälkensä. Eli kenelläkään maailmassa ei ole samanlaista naurua kuin sinulla.
Lasolia mainostavassa videossa ihmisten nauru saa näkemään heidät inhimillisemmässä valossa. Jos kaikki nauraisivat mainoksessa samalla tavalla, henkilöistä tulisi etäisempiä ja heihin olisi vaikeampi samaistua.
Monelle tulisi nopeasti orpo olo, jos nauramisen taito otettaisiin heiltä pois. Olisi vaikea kuvitella tunnetta, että en voisi edes nauraa tai nauruni vaihdettaisiin jonkun toisen käkätykseen. Tarkemmin kun ajattelee, oma ainutlaatuinen nauruni on yllättävän suuri osa minua.

Nauramisen kieltäminen vaikuttaisi merkittävästi ihmisten mielenterveyteen, sillä nauraminen on luonnollinen tapa käsitellä tunteita, niin myönteisempiä kuin kielteisempiä. Sosiaalinen kanssakäyminen vaikeutuisi ja omaa esilletuontia tulisi pohtia entistä tarkemmin, ettei vaan tulisi naurettua.
Kirsi Heikkisen artikkelin mukaan immunologi Lee Berks on todennut nauramisen lisäävän vastustuskykyä. Hihittely lieventää myös stressintuntemuksia.
Naurun kieltäminen veisi nämä hyvät vaikutukset ja jättäisi tilalle huonompia vaihtoehtoja. Emme siis naura turhaan.

Nauramisella on niin paljon hyviä puolia, että sen puuttumisen seurauksia ei pystytä täysin pohtimaan. Naurutta maailma olisi tyystin toisenlainen paikka, kuin me olemme oppineet sen tuntemaan. Kenties väite ”nauru pidentää ikää” on myös totta.
Nauraminen ei siis ole ajanhukkaa. Itseasiassa nauraminen on jopa suotavaa. Jos nauru on päässyt kuitenkin hukkumaan matkan varrella, Tiede -lehden artikkelissa psykologian professori Paul Ekman antaa vinkin: ”Tutkimuksen mukaan riittää, että matkit iloista hymyä.”
Jos alkoi naurattaa, niin se on hyvä, jos nauraminen vain sopii tilanteeseen. Älä siis kokeile tätä hautajaisissa.

Henna Rajajärvi
Virolahden lukio