0

Konnan vuoden kestänyt karkumatka päättyi Timo-Jussin katiskaan – kukaan ei uskonut kilpikonnan selviytyvän talven yli

– KYLLÄ SIINÄ PITI vähän silmiä hieraista, kun joessa uiskenteli kilpikonna, naureskeli Timo-Jussi Takala, kun hän muisteli viimekesäistä kohtaamistaan kilpikonnan kanssa Virojoen varrella Suur-Miehikkälässä.
Kyseinen kilpikonna – Konna nimeltään – oli karannut omistajiltaan Brita Jaffelta ja Reijo Suoknuutilta läheiseltä mökiltä juhannuksen jälkeen. Timo-Jussi Takala teki Konnasta havaintoja muutamaan otteeseen kesän aikana, mutta sitten havainnot loppuivat.
– Lokakuusta toukokuuhun oli täysin hiljaista. Sitten se taas tuli jokeen uiskentelemaan, mutta oli selvästi arempi kuin viime kesänä. Muutaman kerran pääsin sen näkemään nyt alkukesän aikana.

Kun Takala sitten laski katiskan pyytämään kalaa, yllätys seurasi toistaan.
– Sieltä se löytyi katiskasta. Oli syönyt rupisammakon, jonka se oli nylkenyt kokonaan. Vain myrkyllinen nahka oli jäljellä. Katiskassa oli lisäksi hauki ja muutama ahven.
Tämä tapahtui viime viikon torstaina, joten Konna ehti olla karkuteillä melko tarkalleen vuoden päivät. Perjantaina oli sitten aika luovuttaa karkulainen takaisin omistajilleen.
– Missäs sinä olet oikein ollut? Ihan hyvässä kunnossa tämä näyttää olevan. Tuohon kohtaan on jotakin sattunut, Brita Jaffe totesi ja silitteli Konnan selkäpanssaria.
Tunteeko kilpikonna omistajansa, siitä saatiin melkoinen varmuus luovutustilaisuudessa.
– Ei se meille tuolla tavalla päätään ojennellut, Timo-Jussi Takala ihmetteli.
Sen jälkeen Konna lähtikin ryömimään pirteän näköisesti lattiaa pitkin.

Konna on lajiltaan punakorvakilpikonna, jolla on ikää jo 27 vuotta.
– Akvaario-olosuhteissa nämä voivat elää jopa 60 vuotta, Brita Jaffe kertoi.
– Ehkä tämä pitää testamentata jälkipolville, hän jatkoi naureskellen.
Konna painaa puolisentoista kiloa ja se syö ravinnokseen pääasiassa kalaa.
– Kalaa se syö, mutta myös kastemadot ovat sen herkkua. Kasviksista se pitää eniten parsasta.
Jaffe kertoi, että Konnaa pidettiin aluksi Helsingin kotiasunnossa, mutta viime vuosina se on kulkenut mukana mökille.
– Sille tehtiin sinne oma allas, jossa se sai oleskella. Kun se viime vuonna hävisi, niin ehdin nähdä sen vain keskellä jokea polskimassa. Ilmeisesti altaan vesi oli liian korkealla ja se pääsi reunan yli omille teilleen.

Konnan karkumatka päättyi siis onnellisesti, mutta vain harva sellaiseen uskoi.
– Ei kyllä uskottu, että se selviäisi. Viime talvi oli luminen, joten se ehkä auttoi sitä, Ehkä se löysi sopivan onkalon, jossa oli riittävästi lämmintä ja joessa oli sille ruokaa, Reijo Suoknuuti arvioi.
– En minä kyllä akvaariota mihinkään hävittänyt, että kai minulla joku usko oli, että se voisi vielä löytyäkin, Brita Jaffe tuumaili.

JUKKA KINNUNEN

Viikon kysymys

Joko uskot Huuhkajien EM-kisapaikkaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä