0

Lukijoilta: Ukkossäistä

Oli illansuu, käsillä lypsyaika. Lehmät piti hakea navetan suojiin konelypsyä varten. Ilma hämärtyi sitä mukaa kun tumma ukkospilvi vyöryi päälle.
Kiire pisti vauhtia sekä lehmien noutajaan että laitumelta haettuun karjaan. Helpotus oli tuntuva, kun jonon viimeinenkin vasikkamullikka pääsi katon alle ensimmäisten raskaiden pisaroiden pudotessa.
Kovimmalta ukkossää tuntui, kun pilvi oli muuntajan, toisin sanoen Kalliokosken suunnalla. Meillä oli siihen aikaan vesipumppu, johon liittyvästä pistorasiasta salamaniskut kuuluivat räiskähdyksinä kuistille.
Siellä me lapset istuimme rappusilla kumisaappaat jalassa, kumipyöräkärrien sisärengas ympärillä. Kuistille ei ollut sähköjä, joten se katsottiin talon turvallisimmaksi paikaksi.
Ukkossateen mentyä menojaan, ilma oli puhdistunut ja raikastunut. Joskus ukkospuuskat olivat varistaneet omenanraakileita maahan. Ilo oli aito, sillä tuon määrätyn puun hedelmät maistuivat raakoinakin hyvältä.
Mökillä ollessamme turvallisuudentunnettani lisäsi, kun ukonilman noustessa huomasin mökin nurkkahirren päällä olevan linnunpesän. Siinä lintu hautoi levollisesti paikallaan – nokka tyynesti yläviistoon kohotettuna.
Miksi minäkään säikkyisin ukkosella, kun tuo pieni lintu oli noin pelkäämättä Luojansa varjeluksen alla?

Marja-Terttu Komulainen
Kouvola

Viikon kysymys

Joko uskot Huuhkajien EM-kisapaikkaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä