0

Muistoja Kalliokosken Tyttöleiriltä vuonna 1960

”Oi terve, terve sä leirimme, sun  siskoparveesi saavuimme…”
Seurakunnan Tyttöleiri toi tervetullutta virkistystä koululaisten kesäelämään. Miehikkälän kirkollisissa ilmoituksissa oli leiriä koskeva viesti varusteluetteloineen: ”Ruokailu – peseytymis – ja yöpymisvälineet  ja … patjapussi ”.
– Mitähän se patjapussi merkitsee? mietin. Lista jatkui: ” Leipä, voi ja sokeri omaan käyttöön ”. Ruoka-aineista ei ollut epäselvyyttä. Myöhemmin kävi selville, että tarjoilua varten ne koottaisiin kaikilta leiriläisiltä ”muonituskeskukseen”, jona palveli maalaistalon rantasauna. Leirin alkaessa meitä 9 – 15  – kesäisiä tyttöjä oli lukuisa joukko koolla saunan luona. Majoitustilaksi oli varattu iso navetan vintti , jonne oli jätetty paljon heinää. Nyt selvisi tyhjän patjapussin arvoitus! Olihan kätevämpää tuoda pelkkä kangaspäällinen kuin kokonainen patja!
Varttuneimmat leiriläiset, varasivat kaukonäköisesti seinustan rivissä olevat, suojaisat ” karsinat ”. Oma makuusijani oli keskellä lattiaa,missä se oli tavallaan iltavirkkujen kulkuväylällä.
 

” Kun Virojoki välkkyää … ”

Leirin vetäjinä toimivat tyttötyöntekijä Elsa Korpi ja sairaanhoitaja Elli Pöysti. Osallistujia oli koko pitäjän alueelta. Oli hauska tutustua uusiin ihmisiin. Keltamekkoisen, tummatukkaisen tytön tapasin uudestaan  samalta luokalta oppikoulun alkaessa. Tapana oli, että leiripäivystäjä kutsuisi meidät aina pillillä kokoon. Ellei olisi ajoissa paikalla, saisi kuulla:

– Kuule lauluin, myöhästyvä pieni ystäväin! Kun ensi kerran jälleen kokoonnumme tälleen, toivon kasvos näköpiiriin hieman varhemmin.
Leiriohjelma oli vaihteleva. Oli aamuinen lipunnosto ja iltaan ajoittuva lipun lasku lyhyine hartauksineen. Oli pallopelejä, laulua, leikkejä, jokin retkikin. Polttopalloa juostessamme huomasin, että eräällä vaaleatukkaisella tytöllä oli hauskat, sinivalkoiset koripallotossut. 
Yleisesti ottaen mekkoasu oli pitkiä housuja suositumpi.
Tärkeitä ohjelmanumeroita olivat ruokailut,  aamu- ja iltateet mukaan  lukien. Leiriä varten olin saanut uuden peltimukin, mikä kuumalla teellä täytettynä kuumeni  kauttaaltaan lähes pitelemättömäksi.
Leiripaikkamme oli hiljalleen virtaavan Virojoen rannalla. En muista, oliko paikkakunnan historiasta jotakin mainintaa, mutta kuuntelimme hiljentyneinä iltanuotion  alkaessa ajattomia, mieleen painuvia sytytyssanoja:
 – Syty nuotio, pala nuotio, valaise, lämmitä!  Sinkoa sydämiimme kipinä Jumalan ikuisesta tulesta! Tulesta, joka hiillyttää kuonan. Valosta, joka johdattaa eksyneet kotipolulle. Lämmöstä, jota suo meidän ympärillemme levittää. Syty nuotio, pala nuotio.
 
Marja-Terttu Komulainen

Kommentteja aiheesta “Muistoja Kalliokosken Tyttöleiriltä vuonna 1960

  • 26.7.2020 at 08:19
    Permalink

    Kiitos kuvasta.
    Katsoin vähän tarkemmin ja tytöillä todella kauniit mekot päällä.
    Siihen aikaan pidettiin mekkoja ja todennäköisesti itse tehty ?
    Olen muistellut kouluaikoja ja sitä kuinka kauniissa vaatteissa kuljettiin. Oli jakkupukuja ja kivoja kankaisia päällystakkeja sekä korkea korkoisia kauniita juhlakenkiä .Nyt tuntuu että moni asia oli paremmin .Partio oli minulle tärkeä Jamilahdessa vuosien ajan .Siellä opittiin nuotion sytytykset ja muut elämän tärkeät asiat.
    Meillä jokaisella on varmaan erilaisia muistoja jotka tulevat mieleen ,muiden muistellessa.

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Tarvitaanko vanhaa kivinavettaa Virojoen katukuvassa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä