0

Lukijat: Kadonneista tavaroista

Kotona puuhaillessani joudun useinkin etsimään omia, tärkeitä esineitä, kuten silmälaseja, kännykkää, muistikirjaa, ratkojaa, kirjoittavaa kynää – tai …porrasjakkaraa.
Toisinaan esine tuntuu katoavan melkein kädestä niin kuin ne kaksi poikien pyöränavainta. Tapahtuma sai myöhemmin yllättävän selityksen, kun perheenjäsen kumosi pyykkipoikapussin sisällön päivänvaloon. Siellähän ne avaimet olivat! Ja samassa muistin tilanteen! Olin huolehtinut pyörät lukkoon ja saman tien käväissyt hakemassa pyykit narulta – muistamatta enää ollenkaan kämmenpohjassa olevia pyöränavaimia.
Kateisiin joutunut kännykkä on joitakin kertoja löytynyt taitavasti maastoutuneena rahille, samanväriselle kuin kännykkä. Ja entä ne vuoden hukassa olleet silmälasini? Ne olivat vanhojen kirjoitusvihkojen kanssa samassa pussissa vintillä. Mikä ilo ja huojennus! Käyttökelpoisia silmälaseja saa toki olla kahdetkin…
Mutta vielä toivoisin löytäväni entisen kuvaamataidon opettajamme, taiteilija H. Paaerin suunnitteleman luokkasormuksen! Löytö olisi suuri ilo! Sormus oli hopeaa ja niitä minulla oli vain yksi.

Marja-Terttu Komulainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Aiotko ottaa koronarokotteen, jos sellainen tulee markkinoille?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä