Meiän miä haastaa: Tarzanin levinneisyys Afrikassa

Meijjän lukioaikaan kuulu yhen kerran käynti Haminassa ammatinvalinnanohjaajalla. Ei ollu mitenkään mullistava istunto, mut yks asia jäi hyvin mieleen. Se

Anne Rongas

Meijjän lukioaikaan kuulu yhen kerran käynti Haminassa ammatinvalinnanohjaajalla. Ei ollu mitenkään mullistava istunto, mut yks asia jäi hyvin mieleen. Se nainen ihmettel, että miks sieltä Virojoelta tulijoista niin monet on kiinnostunnu piologiasta. No miksköhän? Päivän selvää. Siihen ol syynä vasara ja sirppi, TR, Tapio Luja Lauri Rintanen.

Siihen aikaan, kun oppikoulu muuttu peruskouluks, myö siirryttiin kolmannelta kaheksannelle. Opettajat ol saaneet kesän aikana varmast jotain koulutusta ja ol uuet opit. Syksy alotettiin yhessä suunnittelemalla. Maantiion tunnilla myös saatiin laittaa lapulle mitä ja miten haluttas opiskella. Joku koiranleuka halus oppia Tarzanin levinneisyyttä Afrikassa. Ja myöhän opeteltiin. Piirrettiin hienot kartat Tarzanin reittiistä Zsyrihin lento mukaan lukien. Tyypillistä Rintasta. Venkaa huumoria ja timanttista asiaa.

Meijjän luokalla ol muutama vankka maanviljelijä. Monet kerrat Rintanen selosti juurta jaksain, mikä sen ajan hullutuksessa, mettäojituksessa, on pielessä. Niistä ensimmäisiistä ojiista ravinteet kulki suoraa pieniin vähävetisiin järviin. Ekosysteemit män sekasin. Järvet rehevöity. Myöhemmin aatellen oon osannu arvostaa, miten hienoja nekiin juttuhetket ol. Haastettiin ihan kun tasavertasina, vaikka myös naperot oltiin just ja just murkkuja.

Miul ol sen verran pitkä matka Virojoelle, etten päässy Rintasen Lutikka-klupiin, paitti yhelle Siikalahen linturetkelle. Kateellisena luin Kaakonkulmasta uutista variskeiton syömisestä. Keittotarpeita piisaskiin kokoelmahuoneen pakastimessa. Sieltä otettiin välillä joku näyte preparointiin ja mikroskoopilla ihmeteltiin. Jos kellä keskittymiskyky herpaantu, saatto päästä kokoelmahuonetta järjestelemään.

Rintasen opetusoppi ol seitkyetluvulla sitä, mitä nyt uusimpana oppina tänä päivänä opetetaan. Hään laitto meijjät töihin. Opetti tutkimaan. Mäntiin luokasta ulos. Opeteltiin ekosysteemiin lisäks yhteiskunnan systeemiä.

Yhen ympäristösuunnittelurojektin tuloksena saatiin kello Osulan ulkoseinään. Siitä ol hyötyä linja-autolle juostessa. Ehän miä tiiä, tulik se kello oikiast meijjän ryhmätyöstä, mut sen jälkeen ilmesty. Esiteltiin sitä ympäristörojektia oikein Hannu Karpollekiin, kun kävi Virojoella vilmaamassa. Miä ja Värrin Köpi selitettiin hienoja kyläsuunnitelmia kiperässä pakkasessa kameroille. En muista sitäkään, olik se pätkä lopullisessa ohjelmassa.

Yks kevät meillä ol kiinnostava käytännön koe. Yritettiin saaha kaislasta alkoholia. Systeemit ol lasipurkkiissa ikkunoilla. Mittailtiin. Ei tärpänny. Petrimaljoihin kerättiin näytteitä eri paikkoista. Homeet alko kasvaa ja ohhoh: ihmiskäs ol likasemp kun lattia.

Melkein aina ol juku iso tai pien rojekti mänössä. Niihiin pit hankkia tietoa. Joskus hankintareissulla pääs opettajainhuoneeseen. Toisinaan Rintanen sano, että Syrjälä tietää tään asian. Nyt määt ruotsin luokkaan kysymään. Ja perään ohjeet, miten tuntia häiritään kohteliaast. Vähä pelotti koputtaa ovelle. “Anteeksi, että häiritsen.”

Että eipäs ihme, miten monet nuoret Virojoelta innostu piologiasta. Ison elämäntyön tek Tapio Luja Lauri luonnon puolesta opettajatyön loma-aikoina. Vaan iso ol jälki meijän naperoienkin mielissä. Lämmöllä muistellen tammikuussa kuollutta hauskaa ja taitavaa opettajaihmistä.

ANNE RONGAS

Kommentoi