Pääkirjoitus: Väinö Koskelan elämä kansissa

Syyskuussa tulee kuluneeksi viisi vuotta Virolahden Sammon edesmenneen juoksijasuuruuden, Väinö Koskelan, kuolemasta. Koskelan tytär Taina Sampakoski on nyt julkaissut elämäkertaromaanin

KK

Syyskuussa tulee kuluneeksi viisi vuotta Virolahden Sammon edesmenneen juoksijasuuruuden, Väinö Koskelan, kuolemasta. Koskelan tytär Taina Sampakoski on nyt julkaissut elämäkertaromaanin isästään, jossa kerrataan hänen vaiheita elämänsä varrelta – ja tietenkin niitä kansakunnan muistiin piirtyneitä kilpailuja.

Sampakoski kertoo kirjansa esittelytekstissä, että Juoksija -niminen elämäkertaromaani kertoo tavoitteiden saavuttamisesta, mutta myös niiden kariutumisesta. Se kertoo myös siitä, kuinka Koskela sodan jälkeisinä vuosina tavoitti vuosi vuodelta läheistä kilpakumppaniaan, Helsingin olympiasankaria, Emil Zàtopekia. Niin harmittavan lähelle Koskela pääsi, mutta ne muutamat kymmenykset ja sadasosat jättivät hänet kakkoseksi tässä kilpailussa.

Jollakin tavalla koskettavaa on, että Väinö Koskela oli ainakin omasta mielestään ennen muuta 5 000 metrin juoksija, mutta hänen ainoa arvokisamitalinsa tuli lopulta 10 000 metrin matkalta EM-kisoista Brysselistä vuonna 1950.

Koskelan uran paras vuosi oli 1949, jolloin hänet noteerattiin maailman rankingissa 5 000 metrin kakkoseksi. Uransa aikana hän oli maailmanlistalla kaikkiaan kahdeksan kertaa 10 parhaan joukossa. Suomen ennätykset hän saavutti 3 000 metrillä ja kahden mailin juoksussa.

Väinö Koskelan elämään mahtui paljon isoja tapahtumia myös juoksuratojen ulkopuolella. Sellaisia olivat ennen muuta synnyinkodin jääminen Neuvostoliiton puolelle Ylä-Urpalan kylässä ja raskaat sotavuodet.

Taina Sampakosken teos on tervetullut lisä kertomaan meille Kaakonkulman henkilöhistoriasta. Tällaisia elämäkertaromaaneja näistä omista suurmiehistämme ja -naisistamme ei ole koskaan liikaa.

Kommentoi