Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Meiän miä haastaa: Joulu viiskyet vuotta takaperin

Joulukuussa ol aamulla jännää. Ensimmäiseks pit männä kylmän kuistin ikkunalaualle kurkistaan, olk tonttu käynny hakemassa kirjeen. Se jätti välillä lakritsapötkön.

Joulukuussa ol aamulla jännää. Ensimmäiseks pit männä kylmän kuistin ikkunalaualle kurkistaan, olk tonttu käynny hakemassa kirjeen. Se jätti välillä lakritsapötkön. Tontun tuoma lakritsa maistu erikoisen hyvälle.

Sit kalenterin avaaminen. Sama kalenteri ol monena vuonna. Miulla ol sellainen, missä ol kimalletta. Kalenterin kun silitti raualla toiselta puolelta, niin luukut män hyvin kiinni. Lahjapaperitkiin otettiin aina talteen ja silitettiin. Siihen aikaan paperit ol hyvälaatusia, kauniita ja vahvoja. Kyl miä oon vielä aikuisenakin silittänny joululahjapaperia, mut nykyään ne on sellasta muovitettua roskaa, että lajitteluohjeissa käsketään laittaan sekajätteisiin.

Illalla Niksulassa Kylli-täti kerto joulusatua.

Yhtenä vuonna miä piirsin joka päivä joulukalenterivihkoon saman kuvan, mitä Kylli-täti televisiossa.

Äiti tek piirrustuspaperista miulle sen vihkon. Se on vieläkiin tallella.

Jouluun kuulu aina aikuisiin salasuuksia. Jossain vaiheessa paljastu, että joulupukkia autetaan, ja että vintin rapun alla kaapissa on lahjasäkki, mihin voip niitä apupakettia laittaa.

Siellä pit välillä salaa käyä koklaamassa niitä pakettia. Ikinä en aukassu mitään. Isompana koululaisena lahjoin tekeminen ol joulukuun suur huvi.

Miul ol kerätty limpsapullon korkiin tiivisteitä. Ne ol oikiaa korkkia. Niihin tehtiin reikä keskelle ja niinellä ommeltiin yhteen. Tul pannunalunen. Yhtenä jouluna virkkasin tarjottimen kannattimet, mihin pujotettiin ripsinauhaa.

Antin päivänä alko joulumyynti Osulassa. Se ol illalla, mikä ol erikoista. Ihmisiä kauppa täyteen. Yhtenä jouluna miulla ol jäänny 12 penniä joululahjamarkkoista tähteeks.

Kävin vielä kiertämässä ruokaosastolla, jos ois jotain löytynny.

Ja löytyhän sieltä erikoisen hienoa palasokeria pien paketti. Siitä sai nätin paketin äitille. Sinne se män pukin avustussäkkiin.

Vähä arvelutti, että onk se sopiva lahja, mut kun aina olin itekin saannu hyövyllisiä lahjoja, saippuaa ja sukkahousuja, niin ihan hyvä lahja se varmast ol, aattelin.

Mut niihän siinä sit kävi, että äiti sai naurukohtauksen, kun sitä pakettia avas. Vähä hävetti. Mut ei meillä niin hienoa palasokeria ollu ennen ollu, eikä sen jälkeen.

Joulukoristeet laitettiin siihen aikaan vasta aattona. Yks parhaita koristeita ol joulukuusenkaramellit. Ne ol tiukkaa sokerimassaa ja päällä kiiltävät karamellipaperit. Niitä käytiin salaa avaamassa ja nuolemassa. Velipoika ol mamman joulukuusen karamelliistä niin kiinnostunnu, että mamma lupas ne peruiks.

Joulukuus laitettiin ite tehtyyn jalkaan, missä ol kaks raakalauan pätkää ristissä.

Olin jo isomp koululainen, kun tul vesjalka. Kynttilät ol oikeita talikynttilöitä. Niistä läks joulun tuoksu.

Yhen kerran meillä kaatu kuus, kun kynttilöissä ol tuli, mut ei siinä mitään käynny. Se joulu jäi miulle niin hyvin mieleen. Sain joulupukilta Satu-Annelin. Sille sit vielä koululaisenakin ompelin polku-Singerillä vaatteita.

Äitillä kävi monta kertaa erikoisen huono tuuri aattoiltana.

Pukki tul just sillä aikaa, kun äiti ol hakemassa Palokaselta maitoa.

Yhtenä vuotena veljen kanssa ihmeteltiin kovast, että miten joulupukilla voip olla Kurkelan Ilkan ään. Kylhän sen lapskiin arvas, mut kumminkin jännää ol.

ANNE RONGAS

Kirjoittaja on miehikkäläläinen pedagogi, jonka murrejuuret ovat Virolahdella, Kurkelan kylässä.