Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Kristinuskon tunnetuin symboli on risti. Krusifiksi eli risti, jossa riippuu Kristuksen ruumis, siirtää ajatukset Kristuksen kärsimykseen. Palmusunnuntaista alkanut hiljainen viikko kertoo Jumalasta, joka alentuu kärsimykseen ja piinaan. Siksi hiljaista viikkoa kutsutaan myös kärsimys- ja piinaviikoksi. Kärsimyksen loppupäässä on pitkäperjantai ja risti.
Seuratkaamme ristin tietä Kristuksen askelissa. Tie alkaa Getsemanesta, missä hän rukoilee kuoleman tuskan vallassa Isäänsä. Koko maailman syntitaakan alla Kristus hikoilee verta. ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26: 39) Isän tahto on muuttumaton. Kristus on Isän tahdolle kuuliainen ja suostuu kärsimyksen tielle.
Hetki koittaa ja kavaltaja saapuu aseistettuine joukkoineen. Jeesus vangitaan ja viedään Suuren neuvoston eteen. Katteettomat syytökset sinkoilevat, kun väärät todistajat astuvat esiin. Lopulta muita syitä kuolemanrangaistukseen ei löydetä kuin Jumalan asemaan asettuminen. Se riittää lainopettajille ja papistolle.
Raivokkaiden lyöntien, häpäisemisen ja pilkkaamisen päätteeksi Jeesus raahataan maaherra Pilatuksen luo. Kuolemantuomioon vaaditaan enää roomalaisen oikeuden päätös.
Pilatus kuulustelee Jeesusta, mutta havahtuu: tämä mieshän on syytön. Maaherran hätääntynyt vaimo pyrkii estämään pyhän miehen teloituksen vetoamalla uneensa.
“Pilatus kuulustelee Jeesusta, mutta havahtuu: tämä mieshän on syytön.”
Roomalaisen oikeustajun mukaisesti Pilatus on ymmällään. Eihän syytöntä voida tuomita. Maaherra kääntyy kansan puoleen. Syyttömyyspuheet eivät auta, kun ylipappien lietsoma kansa huutaa hurjistuneen vihan vallassa: ”Ristiinnaulitse!” (Mark. 15: 13).
Meteli yltyy. Pelko voittaa oikeustajun. Pilatus pesee teatraalisesti kätensä, vapauttaa murhamiehen, ruoskittaa Jeesuksen ja luovuttaa hänet ristiinnaulittavaksi.
Purppurakaapuun ja orjantappurakruunuun puettu, ruoskaniskujen vereslihalle raatelema Kristus kulkee pilkan ja ivan hysteerisessä pauhussa kohti Golgataa, teloitusmäkeä. Kun kulkue saapuu mäelle, roomalaiset sotilaat naulaavat hänet ristille ja nostavat kahden ryövärin väliin.
Pilkkaaminen jatkuu. ”Pelasta nyt itsesi, jos olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!” (Matt. 27: 40) Yksinäisyyteen hylätty juutalaisten kuningas ei vastaa pilkkaan, vaan osoittaa Jumalan käsittämättömän rakkauden: ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” (Luuk. 23: 34).
Sitten koittaa hetki, johon kaikki on tähdännyt. Keskimmäiseltä ristiltä kuuluvat sanat: ”Se on täytetty.” Kristus antaa henkensä. Kärsimyksen malja on juotu loppuun.
Ristin tie on päättynyt. Ristin Herra on täyttänyt Jumalan vaativan lain. Synnitön kuoli syntisenä, viaton viallisena. Kaikella oli tarkoituksensa.
Täydellisellä uhrillaan Kristus valmisti pelastuksen, jonka kosketus ulottuu jokaiseen ihmiseen. Risti on tyhjä, koska Isä herätti hautaan lasketun Poikansa. Elämä voitti kuoleman.
Ihana ilosanoma ylösnousseesta Kristuksesta kaikuu tänäkin päivänä Jumalan valtakunnan evankeliumissa: synnit ovat anteeksi Kristuksen ristillä täyttämän työn tähden.
Kirjoittaja on Lappeen seurakunnan seurakuntapastori.