Kolumni
Se se taitaa olla päällimmäisenä yrittäjien mielessä tässä edelleen jatkuvassa vaikeassa tilanteessa.
Pienistäkin pienempien yrittäjien, yksinyrittäjien, tunnelmat ovat hämmentyneet ja epätoivoisetkin. Palvelualojen tilanne on eittämättä hankalin, ja henkisiä voimavaroja hupenee vähintään samaan tahtiin kuin eurojakin.
Tiesitkö muuten, että Tilastokeskuksen vuoden 2018 luvuissa yrityksiä, joissa henkilöstön määrä on 0-4, oli yhteensä 321 484, eli 89,1 prosenttia kaikista yrityksistä. Fun fact, sanos engelsmanni.
Mitään hauskaa tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole. Monella mikroyrittäjällä on mielessään vain yksi vaihtoehto; lopettaa kokonaan ellei ole sitä jo joutunut tekemään.
Apua, apua ja apua. Ei ole kuntaa ilman yrityksiä. Ei elinvoimaa.
Yritysten toimintaedellytyksiä, ja menestystäkin, ajatellen kunnat ovat avainasemassa.
Me kaikki ymmärrämme terveydellisen uhkan, mutta haluamme tilanteen normalisoituvan. Uhrauksia ollaan valmiita tekemään ihmisten terveyden puolesta, mutta tasapuolisesti.
Moni yrittäjä toivoisi epävarmuuden sijaan vaikka täyttä stoppia rajoitetuksi ajaksi, ennemmin kuin pitkään löysässä hirressä roikkumista. Ja selvän korvausmallin tälle ajalle.
Ja tietenkin, että kaikki olisivat samassa veneessä. Yrityksen koosta riippumatta, suhteutettuna kunkin toimintaan.
Vastuullisuuden laiminlyönnistä ei varmasti yhtäkään pienyrittäjää voi syyttää, ajattelisin sen olevan jopa varmimmin toteutettavissa – ja elinehto.
Monialaisuus. Seikka, joka pienen toimijan toimintavarmuuden toteutumista pohtiessani tuli mieleeni.
Etenkin maaseutukunnissa monialaiset yritykset tai yrittäjät ovat olleet tavallisia jo vuosikymmeniä, ja nyt nostanut suosiotaan työn tekemisen tapana yleisestikin.
Yrittämistä joko perheen kesken tai yhden ihmisen voimin. Maaseudulla monialayrittäjyys voi olla luonnollista, välttämätöntä jopa?
Rajoittamattomassakin tilanteessa monialaisuus voi tuoda vapautta työn tekemiseen. Tehdä sellaisia töitä, joita haluaa ja sen verran kuin itse haluaa.
Jokin aika sitten lukemassani aihetta sivuavassa artikkelissa oli ajattelemisen arvoisesti todettu, että haave vapaudesta merkitsee useimmiten valinnan vapautta, ei joutilaisuutta.
Konkreettisina perusteina monen alan taitajalle voi olla myös työn vaihtelevuus ja ehkä jopa haaveet yrityksen kasvupotentiaalista.
Varmaa ainakin on, että näin on mahdollisempaa varautua muuttuviin tilanteisiin.
Monialaisuus kuitenkin vaatii osaamisen lisäksi riittävää fyysistä ja henkistä kapasiteettia sekä tietysti tehokasta ajankäytön suunnittelua.
Arvostus. Vastaavasti kun yrittäjät arvostavat kuntaa toimimalla siellä, kunta arvostaa toimijoitaan yrityslähtöisellä toiminnallaan.
Yritysten toimintaedellytyksiä, ja menestystäkin, ajatellen kunnat ovat avainasemassa. Viimeisimmän kuntabarometrin mukaan yrittäjät halki Suomen kokevat kunnan päätöksenteon yrityslähtöisyyden tärkeimmäksi osa-alueeksi hankintapolitiikan seuratessa visusti perässä.
Nämä seikat yhdessä tuen, sen eri muodoissa, saamisen kanssa korostuvat selvästi etenkin näinä aikoina.
Paikallista yrittäjää voimme jokainen tukea omalla toiminnallamme. Ei ole kuntaa ilman yrityksiä.