Maanantai-iltana 19. huhtikuuta saapui suru-uutinen. Veljeni Vesa oli menehtynyt tapaturmaisesti metsätyöonnettomuudessa omalla palstallaan korjatessaan tuulenkaatoja. Metsien ammattilainen oli sahannut viimeisen tankillisensa.
Vesa syntyi Tyllinjärven rannalla maanviljelijäperheeseen. Hurttalan kansakoulun ja Kirkonkylän keskikoulun jälkeen opiskelu suuntautui Harjun maatalousoppilaitokseen. Armeijan jälkeen Vesa työskenteli ensin metsurina ja metsänhoitoyhdistyksellä mm. metsätyön kouluttajana.
Maanviljelyn ja karjanhoidon Vesa aloitti päätoimisesti Suur-Miehikkälässä puolisonsa kotitilalla, jonne rakennettiin oma koti. Perheeseen syntyi kaksi poikaa. Arki täyttyi tilan töistä sekä poikien hiihtoharrastuksen tukemisesta.
Vesa oli yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kunnanvaltuuston jäsenenä hän oli kolme kautta. Vesa toimi useissa tehtävissä, muun muassa puheenjohtajana Keskustan kunnallisjärjestössä, MTK:n metsävaliokunnassa, Maaseudun kehittämisyhdistys Seprassa ja Metsänhoitoyhdistys Kaakossa.
Ansioistaan Vesa palkittiin Miehikkälän kunnan myöntämällä korkeimmalla huomionosoituksella, kunnan pöytästandaarilla.
Urheilu, etenkin hiihto, oli hänen sydäntään lähellä. Miehikkälän Vilkkaan ja sen hiihtojaoston puheenjohtajana hän toimi 12 vuoden ajan.
Urheilu, etenkin hiihto, oli hänen sydäntään lähellä.
Vesan tietämystä ja osaamista arvostettiin hiihtopiireissä. Alueen seuratoiminnassa hän oli vuosien aikana ahkera vaikuttaja ja talkootyöhön löytyi aina aikaa ja halua.
Luonnon herätessä uuteen kevääseen Vesa oli valmistautunut kylvämään uuden kasvukauden satoa. Tämän sadon kylvää ja korjaa nyt uusi sukupolvi. Hän sai nähdä ja pitää uutta sukupolvea sylissään ennen oman elämänsä päivien päättymistä. Vesa siunattiin viimeiselle matkalle lähiomaisten saattelemana. Kaipaamaan jäävät omaiset, sukulaiset ja laaja ystäväjoukko. Toivon voimia ja lohtua tuleviin päiviinne.
Kiitos veli yhteisistä päivistä lapsuuden, kiitos vuosista jälkeen sen.