Kirja säkkijärveläisestä suomenlampaan puolestapuhujasta – Irmeli Westermarck kirjoitti isästään elämänkertakirjan

Kirja kertoo karjalaispojan matkasta lammastalouden merkkihenkilöksi. Paula Kiviluoma

Paula Kiviluoma

Irmeli Westermarck on kirjoittanut isästään Nils Inkovaarasta (1907–1986) elämäkertakirjan, joka on karjalaispojan matka Säkkijärveltä Suomen lammastalouden merkkihenkilöksi. Kirja on myös kunnianosoitus suomenlammasta tunnetuksi tehneelle miehelle.

Irmeli Westermarck muistelee kuinka otti esiin kansion ja selasi muovitaskujen nimikoituja kirje- ja asiakirjanippuja sekä kaivoi esiin isän haavoittumisesta kertovat lääkärintodistukset, kantakortin ja sotilaspassin.

– Mietin, että olisiko vihdoin aika koota näistä jo hapertuneista asiakirjoista isän tarina. Vielä ehtisin haastatella isän sukulaisia ja työyhteisön edustajia. Aloitin työn tilaamalla kirjastoon Säkkijärvi kautta aikojen -kirjan, hän kertoo.

Nils Olav Alfred Inberg syntyi 1907 Säkkijärvellä, kuten myös hänen veljensä Karl Erik Bertel 1906 ja Henrik Runar Valdemar 1909. Poikien vanhemmat olivat lääninrovasti Frans Carpénin tytär Ingrid Matilda Carpén ja kunnanlääkäri Väinö Inberg.

Tarina käynnistyy Säkkijärven pappilasta, jonne Ingrid oli muuttanut jäätyään leskeksi vuonna 1914. Rovasti Carpénin kuoltua vuonna 1920 seurasi muutto Ylä-Koskelan taloon. Urheilulla on tärkeä sija ”Nissen” elämässä. Kolme veljestä sekä vuokraajan ja kylän pojat muodostivat pienen urheilujoukkueen. Paikkakunnalle perustettiin urheiluseura Säkkijärven Ahjo, jonka toiminnassa pojat olivat alusta lähtien aktiivisesti mukana.

Leskiäiti Ingrid ja sukulaiset huolehtivat Nilsin kasvatuksesta ja ohjasivat hänet opintielle Viipuriin ja Helsinkiin. Kaksikymmentäkolmevuotiaana Nils sai todistuksen suoritettuaan maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnot. Hän oli täydentänyt opintojaan myös agronomitutkinnolla. Opiskeluvuosina Nils kohtasi Irma Durchmanin ja naimisiin he menivät vuonna 1933 Lahdessa. Lapsia perheeseen syntyi viisi, Riitta, Yrjö, Irmeli, Jussi-Pekka ja Katriina. Nils ja Irma pohtivat Ingberg-sukunimen suomentamista ja vaihtoivat nimen Inkovaaraksi.

Mietin, että olisiko vihdoin aika koota näistä jo hapertuneista asiakirjoista isän tarina.

Nilsin kenttäkokemus piirikonsulenttina ja sitkeä yrittäjähenkisyys olivat valintaperusteena, kun hänet valittiin vuonna 1939 Lampaan ja Vuohenhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Hänen aloitteestaan yhdistys hankki omistukseensa vuonna 1945 maatilan Hiirolan kylästä. Nils johti koetilaa ja osallistui samalla lammastaloutta edistävään koetoimintaan. Koetilan yhteyteen perustettiin Pirtin kehräämö ja Nils valittiin sen toimitusjohtajaksi.

Nils oli ahkera kirjoittaja ja hän toimi Lammastalouslehden päätoimittajana ja toimitussihteerinä. Hän kirjoitti oppikirjat: Vuohi jokaisen lehmä ja Kannattava lammastalous. Vuonna 1968 hänelle myönnettiin maanviljelysneuvoksen arvonimi elämäntyöstään lammastalouden parissa.

Nils Inkovaarassa yhdistyivät vilkas karjalainen maalaispoika sekä jouheva helsinkiläinen herrasmies.

– Vaikka Nils Inkovaara asettautui työtehtävien ja poliittisen tilanteen vuoksi lopulta Helsinkiin, hän oli koko elämänsä säkkijärveläinen. Hän toimi myös aktiivisesti Helsingin säkkijärveläiset -seurassa, jonka johtokunnassa hän oli vuodet 1952-1959 ja hallituksen puheenjohtajana vuodet1960-1963.

Kirjan kirjoittaja Irmeli Westermarck on espoolainen, Helsingissä syntynyt vapaa kirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa, novellikokoelma Riskitön kokeilu ilmestyi vuonna 2017 ja romaani Tassunjälkiä vuonna 2019.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka