Mielipide: Kamarimusiikkia Harjussa

Seppo Vuolanto

Kaakon kamarimusiikki Harjussa sai kunnian olla ensimmäinen elävä yleisötilaisuus, johon oli mahdollisuus osallistua kun koronapandemia heikkeni riittävästi ja tarpeelliset rokotukset oli saatu.

Osallistuimme vaimon kanssa kahteen konserttiin, torstaina Slaavilainen sielu -nimiseen konserttiin ja ja perjantaina Rajapinnalla -tapahtumaan.

Samalla oli mahdollisuus nähdä elävänä ihmisiä, joiden kanssa oli vain vaihdettu tekstiviestejä viimeisen vuoden aikana. Eristyksen ja kaiken virtuaalisuuden jälkeen oli hienoa tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Harjun puisto on erinomainen paikka kesätapahtumille. Ilmava tila vanhojen puiden siimeksessä ja keskellä arvokkaita rakennuksia. Odotukset olivatkin korkealla edellisten vuosien kokemusten ja hienon sään johdosta.

Vaikka sadekuuro torstaina juuri konsertin alkaessa sai sateenvarjot aukeamaan, se ei haitannut tahtia. Sade lievitti sopivasti hellepäivää. Kuuro oli ohi jo väliaikaan mennessä.

Valtavat puiston lehmukset kukkivat parhaimmillaan ja olivat täynnä pörriäisiä ja muita pikkuötököitä sekä perhosia.

Sääli, että niin paljon tyhjiä tuoleja oli molemmissa konserteissa.

Slaavilaisia säveliä säestivät puistossa pesivät peipot parhaansa mukaan, sekä kerran moottoripyörän jyrinä. Sen saattoi aluksi kuvitella olevan kaukainen ukonilma – kunnes ääni selveni ja loppui kesäkahvilan viereen. Ulkoilmakonsertin äänimaisemaa!

Perjantain konsertti oli sitten hellesäässä. Peipot lauloivat jälleen esityksiä säestäen. Jean Sibeliuksen kappaleen 5 tanssia Champetres op 106 aikana peipotkin vaikenivat Petteri Iivosen väkevää ja vaivattoman näköistä viulunsoittoa kuuntelemaan, ja yksinäinen mustarastas lensi esityslavan yläpuolelle, pysyen sekin vaiti.

Sen sijaan seuraava ohjemanumero, Joonas Kokkosen jousikvartetto nro 3, sai taas puiston peipot innokkaasti ääneen.

Lisäksi lähimpien lehtikuusten latvaan lensi tikli laulamaan – ja pani parastaan jousikvartetin säestäessä. Tuntui vielä siltä, että musiikki sopi hyvin tiklin vilkkaaseen lauluun. Tässä konsertissa kuultiin myös Ville Matjejeffin uuden jousikvarteton varsin onnistunut kantaesitys.

Kaakon kamarimusiikin esittäjät kuuluvat tunnetuimpiin orkesterimuusikkoihimme. Kappaleet ovat hyvin valittuja ja harjoiteltuja. Nautittavaa musisointia!

Kuuntelijat kansoittivat varjopaikat, ja parhaiksi ajatellut lähipaikat esiintymislavan vieressä auringossa jäivät tyhjiksi. Sääli, että niin paljon tyhjiä tuoleja oli molemmissa konserteissa.

Tällä kertaa tämä kolmeen päivään lyhennetty kamarimusiikin ohjelma ulkoilmassa oli ehkä pakon sanelema. Se osoittautui kuitenkin erinomaiseksi konseptiksi. Ehkä samaa ensi vuonna?

Kunnan kannattaisikin markkinoida kamarimusiikin loistavia konsertteja tehokkaammin, jos kesätapahtumaa aiotaan jatkaa.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka