On varhainen kevät – tai myöhäinen syksy. Päivä on pilvinen ja harmaa. Pihalla on hiljaista, mutta navetan suunnalta kuuluu lasten ääniä. Navettapolulla on painanne, jonka yli on asetettu pari lautaa. Niiden alla on kirkasvetinen lätäkkö. Pohjalla näkyy tummia, maatuvia lehtiä. Kyykyssä lätäkön äärellä leikkii kaksi lasta:
– Tää on Titanikki ja tää on Kalihvornia.
– Ja nyt tää Titanikki uppoaa.
– Ja tää toinen tulee apuun.
Lapset, minä ja veljeni, olemme hädin tuskin kouluikäisiä. On 1950-luvun puoliväli ja me leikimme höyrylaiva Titanicin uppoamista. Äiti on kertonut tuosta huhtikuussa 1912 tapahtuneesta, koko maailmaa järkyttäneestä merionnettomuudesta. Siinä loistava, uppoamattomaksi luultu valtamerilaiva törmäsi kelluvaan jäävuoreen vieden mukanaan syvyyteen 1 500 ihmistä.
Tuohon traagiseen onnettomuuteen liittyi lukematon määrä ihmiskohtaloita. Tungoksessa perheenjäseniä joutui erilleen toisistaan, mikä lisäsi ihmisten epätoivoa.
Tuohon traagiseen onnettomuuteen liittyi lukematon määrä ihmiskohtaloita.
Kaikille ei riittänyt pelastusvenepaikkaa, kun jotkut taas tulivat pelastetuiksi kuin sattuman kautta. Muuan 18-vuotias neitonen pelastui viimeisten joukossa, kun tuntematon merimies suorastaan heitti hänet pian alas laskettavaan pelastusveneeseen.
Lätäkön vesi on kirkasta ja pohjalla näkyy maatuvia lehtiä. Atlantin syvyyttä emme olisi silloin pystyneet ymmärtämään.
Onnettomuudesta on kirjoitettu paljon. Myös pelastuneita on vuosikymmenien saatossa haastateltu. Aikalaisten muistikuvat vaihtelevat.
Joissakin lähteissä on mainittu, että uppoavalla aluksella oli laulettu virttä ”Sua kohti, Herrani...”
Toisen muistitiedon mukaan orkesteri soitti ”Ragtimea” loppuun asti. Kun ottaa huomioon laivan mahtavan koon, on selvää, että ihmisten muistikuvat ovat erilaisia.
Ensimmäinen uppoamispaikalle saapunut laiva ei ollut lasten leikeissään mainitsema ”Kalihvornia”, vaan ”Carpathia”. Se pystyi auttamaan huomattavaa osaa mereen joutuneita ihmisiä, mutta ei kaikkia.
Lähimpänä onnettomuusalusta oli ollut höyrylaiva California, mutta sen kapteeni ei saanut ajoissa hätäsanomaa.
Neitsytmatkallaan Southamptonista New Yorkiin matkanneen loistoalus Titanicin uppoaminen oli suuri uutinen, joka järkytti koko maailmaa.
Äidin kertomana se ikään kuin suodattui lapsenmieliimme Vaikka Titanikkia ja Kalihvorniaa edustivat puun – tai kaarnanpalaset, mikään ei vähentänyt oikeiden esikuvien arvoa.