Pian edessä olevat aluevaalit ovat äänestysaktiivisuuden koetinkivi. Samalla se on myös toimivan demokratian testi. Pienistä maaseutukunnista ei nimittäin saada aluevaltuustoihin ainuttakaan edustajaa, ellei äänestysaktiivisuus niissä nouse merkittävästi kaupunkiseutuja korkeammaksi. Jos ja toivottavasti kun näin käy, voivat aluevaltuustot toteuttaa aitoa demokratiaa ja kehittää aluettaan ja sen palveluja tasapuolisesti ja kokonaisvaltaisesti.
Kymsoten käynnistysvaihe on osoittanut, että turhan vauhdikkaaksi osoittautuneella digiloikalla ei välttämättä pötkitä kovin pitkälle. Siitä ei vain ole tyydyttämään sote-palveluja kipeimmin kaipaavien ihmisten kuten vanhusten, mielenterveyspotilaiden, syrjäytyneiden yms. väestöryhmien avuntarpeita. Toimivia lähipalveluja ei mikään tekniikka pysty täysin korvaamaan.
Kaakonkulman noin 5 000 asukkaan väestöpohja on riittävä, jotta alue on ansainnut oman sotepisteensä vähintään nykytasoisin ja laajuisin palveluin. Logistiset kysymykset ratkaisevat sotepisteen sijoituspaikan ilman sen isompaa kannunvalantaa.
Lähipalvelujen saatavuuden lisäksi Kaakonkulman oma sote-piste on perusteltu myös hoitoketjun toimivuuden kannalta. Perustason olosuhteet ja asiakkaat tunteva sote-henkilöstö nimittäin on paras tae siitä, ettei hoitoketjun ”ylempiä” tasoja suotta kuormiteta ja aiheuteta näin turhia menoja.
Sote-menojen kehityksen hillitsemisessä sekä palvelujen turvaamisessa ja miksipä ei jopa niiden kehittämisessä kannattaisi ehkä ”oman pesän” lisäksi tarkastella lähiympäristöä. Erikoissairaanhoidossa yhteistyö Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueiden kesken voisi hyvinkin tuoda monenlaisia synergiaetuja ja resurssitehokkuutta kaikille osapuolille.
Aluevaalien tiimoilta enimmät keskustelut on ymmärrettävästi käyty sote-asioiden ympärillä. Liki tyystin unohduksiin sen sijaan on jäänyt, että aluevaltuustojen ”peukalon alle” siirtyvät myös palo- ja pelastustoimen tehtävät. Tämänkin asian kannalta on tärkeää, että aluevaltuustossa olisi mahdollisimman kattava edustus maakunnan kaikilta kolkilta.
Toimivia lähipalveluja ei mikään tekniikka pysty täysin korvaamaan.
Kaupungeissa palo- ja pelastustoimesta vastaavat ensisijaisesti vakinaiset palokunnat, maaseutualueilla pääosin sopimuspalokunnat. Sopimuspalokuntien toimintaedellytysten turvaaminen on kustannustehokas tapa huolehtia maaseutualueilla yhdestä keskeisestä peruspalvelusta osapuilleen tasa-arvoisella tavalla.
VPK-toiminnalla on kuitenkin myös laajempaa merkitystä palo- ja pelastustoimen kentässä: vapaaehtoistyöhön olennaisesti liittyvä nuorisotyö tuottaa motivoituneita pelastusalan ammattilaisia myös vakinaisille palokunnille.
Aluevaaliehdokas nro 384 (kesk.)