Merimies ja kalastaja Anssi Lauri Juhani Saarinen, s. 29.4. 1939 Martinsaari, kuoli Virojoella 20.3.2022.
Anssi Saarinen eli koko elämänsä Virolahdella. Hän oli martinsaarelaisten kalastustilallisten Helvi ja Paavo Saarisen toinen poika. Lapsuusaika toisen maailmansodan epävakaissa poliittisissa käänteissä vaikutti Anssin elämään jo puolivuotiaana, jolloin perhe joutui lähtemään ensimmäisen kerran evakkoon.
Vuosina 1942-44 rakennettiin saaressa toiveikkaasti uusi kotitalo joka täytyi kuitenkin lopullisesti jättää 1944. Uuden elämän alkuun päästiin Hurpussa. Sieltä käytiin kirkolla koulu. Kouluaineista historia oli Anssin mielestä hauskinta, sillä “siinä aina tapeltiin”.
Yhdessä Reijo-isoveljen kanssa leikittiin, urheiltiin, metsästettiin ja kalastettiin, opittiin nuorten miesten taitoja. Merimiehen ura alkoi 1960-luvun puolivälissä. Laivan huoltotöissä, korjausmiehenä, tunkkina ja koneen lämmittäjänä työskentely oli raskasta mutta avartavaa. Kansainvälisen ja maailmanlaajuisen työkentän myötä näkemys maailmasta ja ihmisyydestä laajeni.
Työ myös yhdisti tekijöitään, ja merillä solmittiin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Laivoja, joilla Anssi työskenteli, oli useita, muun muassa M/S Vesta, M/S Pallas ja M/S Sirius. Vieraat ja eksoottiset maat ja maanosat seurasivat toisiaan: Lontoo, Kalifornia, Etelä-Amerikka, Afrikka...
1980-luvulla Anssi työskenteli laivalla, joka kuljetti ruoka-apua Etiopian nälänhätää kärsiville asukkaille. Tämä pesti järkytti syvästi Anssia, eikä ruoka kotiinpalatessa maistunut.
Anssi Saarinen kohtasi puolisonsa keväällä 1969. Kun Lissaboniin matkalla ollut laiva ajoi jo Haminasta lähtiessä karille, joutui miehistö odottelemaan kuka missäkin.
Tummatukkainen kaunotar Marjatta löytyi tuona yllättävänä vapaailtana tanssiravintola Vallinsarven parketilta, ja pariskunnan yhteinen taival saattoi alkaa.
Perhe kasvoi ensimmäisen kerran heti seuraavana vuonna, ja laivan sähköttäjä sai viedä hienoja uutisia lämmittäjälle: Se on poika! Esikoispoika Oskarin syntymä kaukana kotimaassa oli suuri ihme ja ilon aihe tuolloin Azorien ulkopuolella seilaavalle donkeymanille. Perheen kasvun myötä Anssi pestautui säännöllisesti liikennöiville laivoille välille Suomi-Englanti. Merimieskirkot tulivat tutuiksi, Hullin ja Lontoon kirkot etunenässä.
Anssi Saarinen osasi aina arvostaa kodin lämpöä ja turvaa vietettyään pitkiä jaksoja avomerellä. Puolison ja isän tuliaiset meriltä olivat 1970-luvun ruskeanbeessissä Suomessa välillä eksoottisia ja erikoisia. Merenkulku ja vanha merimieselämä kohtasivat 1980-luvulla merkittäviä rakennemuutoksia, ja muutosten myötä Anssi jätti työnsä laivanvarustamossa (FÅA) ja siirtyi kalastajaksi Hurppuun. Kalastajana hän toimi ammattimaisesti kymmenisen vuotta.
Perheelle sodan jälkeen jääneet omistukset Suomen puoleisella rajavyöhykkeellä sijaitsevassa Vanhassa saaressa ja eritoten Aijaslahen kalastusvedet ja vesijättömaat nousivat tässä vaiheessa uuteen merkitykseen ja käyttöön. Anssi Saariseen voidaan liittää monenlaisia adjektiiveja sanojasta riippuen. Itse ajattelen, että tärkeimmäksi Anssi Saarisen kohdalla nousee itsearvostus. Hän ymmärsi itseänsä, eli sopusoinnussa sen maailman kanssa johon hänet oli luotu, otti asiat asioina ja solahti uusiin tilanteisiin luontevasti ja luottavaisesti.
Anssi Saarinen: rakastava puoliso, isä, appi ja ystävä, kaukaisten merien seilaaja, luonnon rakastaja, kalojen kaveri, seikkailujen maailmojen poika, suurisydäminen ihminen: Sinua suurella lämmöllä muistavat kaikki Sinut tunteneet. Kiitos että saimme olla elämässäsi, jokainen omilla tavoillamme.
Kirjoittaja on Anssi Saarisen miniä.