Kymmenvuotias Johannes pelastui Säkkijärvellä Venäjän etujoukkojen hyökkäyksestä kesäkuussa 1742. Hän jäi selviytymään yksin poltettujen rakennusten ja surmattujen läheisten vierelle. Alkupäivät
Kymmenvuotias Johannes pelastui Säkkijärvellä Venäjän etujoukkojen hyökkäyksestä kesäkuussa 1742. Hän jäi selviytymään yksin poltettujen rakennusten ja surmattujen läheisten vierelle.
Alkupäivät Vaalimaalla ja Virojoella olivat vaikeita, outojen sanojen ja merkkien sekamelskaa. Ympärillä puhuttiin venäjää ja saksaa. Johannes osasi vain suomea.
Lisäksi yksikseen kuljeskeleva lapsi herätti vaarallisten orjakauppiaiden kiinnostuksen. Yllättävintä oli, että Johannes joutui vangiksi Haminaan, joka sytytettiin palamaan.
Venäjän pääjoukoissa kaksi ihmistä tuki Johannesta. ”Syntiä tehnyt” Anton halusi pelastaa ”yhden pienimmistä”. Lääkäri Lerche auttoi poikaa, koska paheksui etujoukkoina riehuvia husaareja.
Suurella Rantatiellä etenevässä Venäjän armeijassa riitti monenlaista väkeä. Kaikki eivät olleet outoa kieltä puhuvan, rääsyisen pojan ystäviä. Auttajat taas unohtivat toisinaan Johanneksen omien kiireittensä keskellä.
Haminalaisen Eila Suomisen esikoisromaani kuvaa vaikeaa selviytymistä vieraitten ihmisten ja outojen kielten keskellä. Johanneksessa paljastui erilaisia taitoja ja kykyä menestyä. Hän oli yhtä aikaa paljon kokenut nuorukainen ja pikkupoika, joka voitti ihmisiä puolelleen, mutta sai myös vaarallisen vihamiehen.
Romaanin perustana on tarkkaan tietoon pohjautuva ajankuva. Koronaeristys sysäsi Suomisen muokkaamaan viime keväänä romaania, jonka historiallinen tausta oli tullut tutuksi hänen edellisenä vuonna julkaisemansa tietokirjan kautta. Orpopoika Johanneksesta kertova käsikirjoitus oli tallessa, ja nyt koitti sen aika.
Eila Suominen syntyi Hollolan Okeroisissa, opiskeli Helsingin Yliopistossa historiaa, jota hän opetti lukiossa 38 vuotta. Eläkkeellä oli aikaa tutkimuksille ja tietotekstien kirjoittamiselle.
Koronaeristys antoi sysäyksen kirjoittaa romaania, jonka historiallinen tausta oli tullut kirjoittajalle hyvin tutuksi tietokirjan kautta. Tietokirja ilmestyi maaliskuussa 2019 nimellä Suuren Rantatien julma pikkuviha 1741-1743.
– Ei tarvinnut etsiskellä perustietoja historiasta, voi syventyä Säkkijärveltä kotoisin olevaan sotaorpo Johannekseen ja kirjan muihin henkilöihin, olivat he fiktiivisiä tai aikanaan oikeasti eläneitä, Suominen kertoo kirjan julkaisemista koskevassa saatetekstissään.
Johanneksesta tuli selkeästi kirjan päähenkilö, ja muiden mukana olevien henkilökuvat syvenivät. Kirjan nimeksi tuli lopulta Pikkuvihan sotaorpo.
Pikkuvihan sotaorpo (BoD, 244 s.) ilmestyi 10. marraskuuta. Romaania on saatavilla kirjakaupoista.