Timo Yrjölältä uusi kirja virolahtelaisesta ilmavalvontalotasta Maire Väyrysestä

Ilmavalvonta oli sotiemme aikana tärkeä apuaselaji. Sen toiminnasta huolehtivat pääasiassa lotat. Jatkosodan aikana ilmavalvonta-asemia oli yli 500. Ne oli useimmiten

Maire Väyrynen Klamilan tornissa (SA-kuva).

KK

Ilmavalvonta oli sotiemme aikana tärkeä apuaselaji. Sen toiminnasta huolehtivat pääasiassa lotat. Jatkosodan aikana ilmavalvonta-asemia oli yli 500. Ne oli useimmiten sijoitettu erityisesti ilmavalvontaa varten rakennettuihin torneihin.

Klamilan ilmavalvontatorni oli käytössä jo talvisodassa. Jatkosodassa sen toiminta käynnistyi heti sodan alussa kokeneen henkilökunnan ansiosta kitkattomasti.

Heidän joukkoonsa liittyi alkukesällä 1942 ilmavalvontalotta Maire Väyrynen, jonka vaiheista nyt julkaistava, Timo Yrjölän kirjoittama Tornijermu kertoo. Kirjassa kuvaillaan myös Klamilan jatkosodan aikaista melkoisen vilkasta elämää, jolle satamassa vierailleet sotalaivat miehistöineen antoivat lisäväriä.

Ilmavalvontaan sijoitetut lotat muodostivat tiiviin työryhmän. Näistä nuorista naisista tuli usein elinikäisiä ystäviä. Sodan aikana lotilla oli tapana pitää päiväkirjoja, joihin myös lottasisaret saivat kirjoitella ajatuksiaan ja tuntemuksiaan sekä kokeilla taiteellisia kykyjään.

Maire Väyrysellä oli useita tällaisia vihkoja, jotka kaikki ovat säilyneet jälkipolville. Niistä pääsemme seuraamaan ilmavalvontalottien elämää ja ajatuksia jatkosodan Klamilassa.

Päiväkirjat piirroksineen sekä päähenkilön valokuvat muodostavat tärkeän osan Tornijermun lähdeaineistosta.

Maire Väyrynen palveli Klamilan asemalla loppusyksyyn 1943. Hän siirtyi tämän jälkeen Kymin (Kotkan) ilmavalvonta-aluekeskukseen, ivakiin.

Ivakin tehtävänä oli koota Etelä-Kymenlaakson ilmavalvontatorneista saapuvat viestit alueen ilmatoiminnasta ja ryhtyä niiden perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin.

Ilmahyökkäyksistä varoitettiin siviiliväestöä hakeutumaan suojaan. Samalla ilmatorjunta hälytettiin torjumaan hyökkäystä ja hävittäjät nousivat ilmaan iskeäkseen vihollisen kimppuun. Maire tehtävä ivakissa oli vastaanottaa torneista puhelimitse saapuvia viestejä.

Elokuussa 1944 Maire Väyrynen sai vielä uuden komennuksen, tällä kertaa Helsinkiin. Jatkosodan loppupuolella Suomeen oli saatu hankituksi Saksasta muutama radioluotain eli tutka. Niitä oli sijoitettu muun muassa Kotkaan ja pääkaupunkiin.

Maire palveli sodan viimeiset viikot Helsingin Malmilla tutkamittaajana. Tämä toiminta oli erittäin salaista, eikä Maire kertonut sodan aikana siitä edes lähimmälle ystävälleen. Saamme kuitenkin arkistotietojen, kirjallisuuden sekä Mairen säilyttämien dokumenttien avulla kuvan jatkosodan tutkatoiminnasta.

Tornijermu sisältää 273 sivua. Siinä on 2 liitekarttaa sekä runsaat 100 kuvaa, joista suuri osa on Maire Väyrysen jälkeen jääneestä aineistosta. Kirja seuraa ilmavalvontalotta Maire Väyrysen vaiheita ja samalla Suomen lähihistoriaa vajaan kymmenen vuoden ajalta.

Vallitsevan epidemian takia kirjan julkistustilaisuutta ei valitettavasti voi tällä kertaa pitää.

Lisätietoja saa tekijältä p. 0500 318851 tai timo.j.yrjola@gmail.com

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka